Paskaa! Minä vihaan tätä, minä vihaan tätä, minä vihaan tätä! Vihaan!

Jos tuosta et vielä osannut päätellä, niin kerronpa, että nyt ei ole yhtään kivaa. Kaupassa käynnit ovat yhtä helvettiä. Ruokavalio tuntuu niin kammottavan yksipuoliselta. (Tarvitsen karkkia!) Varsinkin viikonloppu oli täyttä tuskaa.

Mies oli reissussa, joten vietin viikonlopun kaksin lapsen kanssa. Olisin NIIN lujaa tahtonut jotain herkkuja. Tai edes lasillisen punaviiniä…

Pakko myöntää, että sen verran repsahdinkin, että söin pienen askin sokerittomia salmiakkipastilleja. Oli PAKKO. En usko kuitenkaan, että tämä nyt siihen kaatuu…

Luulenpa, että suurin syy tähän karkinhimoon on se, etten ole ”ehtinyt” käydä jumpassa enkä salilla kuin kerran spinningissä. On jäänyt endorfiinit siitä saamatta ja nyt iskee vierotusoireet.
Huomasin eron heti, kun kävin sitten eilen viimein salilla. Illalla ei tehnyt karkkia mieli (melkein) ollenkaan.

Muistutus itselle: pitää ottaa vatsalihakset takaisin aamurutiiniin. En ole muistanut tehdä niitäkään viime perjantain jälkeen.

Mutta niihin kauppareissuihin palatakseni; Tämä tuntuu oikeasti välillä niin pahalta, että itku meinaa tulla. Kaupassa ei huvittaisi käydä ollenkaan, kun en haluaisi edes nähdä mitä kaikkia herkkuja siellä on tarjolla. Siinä ei paljon jotkut marjat ja rahka auta, kun mieli tekisi ihan mitä tahansa muuta.

Yhtä kieltäytymistä vaan tämä elämä. Allekirjoitinko minä jossain jonkun Spartalaisuus –sopimuksen? Mitä? Häh? (Enää kolme viikkoa, enää kolme viikkoa…)

Kaupassa kävelen apaattisena, lähes itkuun purskahtamaisillani lapsen perässä karkkihyllylle ja katson niiden ihanien herkkujen perään… Voih! Nyyh! Blääh! Ja olo on kuin milläkin uhmaikäisellä. (Miks mää en saa noita?!)

Tuntuu, että on muutenkin jotenkin niin kauhean herkillä. Kaikki itkettää. Esim. kummityttö laitto viestiä, että haluaisi olla omalle kummilapselle yhtä hyvä kummitäti kuin minä olen ollut sille, niin johan oli taas Niagaran putoukset valloillaan…

Taitaa olla tässä mielentilassa parempi jättää ainakin Kauniit ja Rohkeat katsomatta ja siirtyä suoraan joko kauhuelokuviin tai pornoon.

Että parempia aikoja odotellessa taas.

P.S. Oli tässä viikossa sentään yksi valonpilkahdus. Käytiin kaverin kanssa katsomassa perjantaina Ryhmäteatterin Huorasatu. Aivan loistava näytelmä. Ja hyvää seuraa.
Ja sovittiinkin jo, että samoihin maisemiin tullaan baarikierrokselle, kunhan tämä inferno loppuu. Sentään jotain mitä odottaa... ;)